 |
| Da Nangissa on rannalla vielä rauhallista. Vietnamissa China Beach sarjasta "tuttua" rantaviivaa riittää kilometrikaupalla. |
Ajattelin aloittaa minisarjani Da Nangin kirjoituksia laittamalla heti alkuun tiivistelmän paikoista ja niiden osoitteista sekä ne käytännön neuvot, joita kuvittelen ehkä olevan matkailijalle hyötyä. Seuraavaksi laitan sitten omia ajatuksiani ja kokemuksiani Da Nangista, Da Nangin vegaaniruoka postauksen ja erilliset kirjoitukset Marble Mountainin ja My Sonin retkistämme. Koitan tässä myös laittaa hieman hintoja näkyviin. Yksi euro on tämän päivän kurssilla noin 24752 Vietnamin dongia.
Kuten yllä olevasta kartasta näkyy, moderni ja helposti navigoitava lentokenttä on lähes Da Nangin keskustassa. Viisumia ei suomalaisen tarvitse erikseen hankkia, jos maassa on alle kaksi viikkoa, mutta kuukauden tai kolmen kuukauden viisumin saa myös haettua kentältä saapuessaan. Kirjoitin jo aiemmin, miten pitkäaikaisemman viisumin kanssa menetellään ja hinnoista, ne löytyvät täältä. Kentältä kaupunkiin pääsee nopeasti taksilla. Grab autopalvelu toimii kaupungissa hyvin, mutta vaatii internet yhteyden. Hankimme wifin tueksi heti ensimmäisenä päivänä SIM-kortin, johon kuului 12 GB kuukaudeksi - SIM kortin hinta oli noin 300000 dongia ja se täytyy uusia liikkeessä kuukauden välein. Kentältäkin liittymiä saa, mutta hinnat saattavat olla hieman kovemmat kuin kaupungissa ja liittymä täytyy rekisteröidä joka tapauksessa parin päivän sisään. Oman liittymämme hankimme isommasta liikkeestä Nguyễn Văn Linh kadulla.
Da Nangin kaupungin peruskartta on helppo hahmottaa. Kaupungin halkaisee joki, jonka yli pääsee useampaa siltaa. Erikoisin niistä on cầu rồng, jonka tukirakenteet muodostavat kokonaisen lohikäärmeen, päineen ja häntineen. Illalla sillat valaistaan ja joen rannan kuppiloista on hienot näkymät. Rantaa kulkee rantabulevardi, jota pidetään hyvässä kunnossa ja jossa paikallisetkin viihtyvät Tai Chi harjoitusten parissa tai vain kävellen tai hölkäten. Autotien ja bulevardin väliin on jopa ilmestynyt muutamat turisteja avittavat liikennevalot! Joen toisella puolen kaupungin puolella yöpyvä maksaa muutaman euron taksista rantaan, mutta toisaalta rannan puolella yöpyvä ehkä maksaa saman hinnan pästäkseen ravintoloihin keskustampaan. Itse olimme Nguyễn Văn Linh kadulta lähtevällä kujalla upouudessa Airbnb asunnossa, joka kustansi noin 16 euroa per yö tilauskuluineen. Saimme jatkettua samassa asunnossa ilman noita kuluja sitten vielä kymmenen päivää, kun jo tunsimme paikan omistajan.
 |
| Lohikäärmesillan häntäpäätä. |
Asunnon lähellä oli One Opera hotelli, jolle tilasimme retkipäivän kuljetuksen haun aamulla ja jossa kävimme uimassa 100000 dongin hintaan per naama per päivä muutaman kerran. Kauemmin Da Nangissa viihtyvä voi kysellä kuukausittaista hintaa, joka huhujen mukaan on noin 1,2 miljoonaa. Olimme myös kuulleet, että yksityisen kerrostalon altaassa on ollut mahdollisuus käydä uimassa 25000 dongin hintaan. Pääsimme kyllä katsomaan allasta, mutta siellä ei ollut vettä ja paikka oli rajattu kuin se olisi remontissa muutenkin. Da Nangin ranta on melko tyrskyinen nähtävästi vuoden ympäri, joten suorastaan uiminen siellä on vaikeaa. Tyrskyissä voi kuitenkin oleilla muuten meressä ja rannalla on ilmaiset suihkut ja vaihtokopit. Pitemmälle rantaa kävellessä nämä fasiliteetit paranevat ja The Village rantapaikalla onnekas saa auringonvarjon alle beanbagit tai rantatuolit juoman tai ruoan hinnalla. Heiltä löytyy omat vaihtokopit, vessat ja suihkut ja ruokalistalta länsimaisia herkkuja kuten pitsaa, joita emme kuitenkaan kokeilleet. Muutoin Da Nangin rannalla rantatuolit varjon alla maksavat 40000 per tuoli. Meitä häiritsi hieman rannan paikallisten meininki, kun huomasimme heidän käyttävän oman alueensa vaihtokoppeja vessana ja laittavan sitten vain vettä päälle. Siksi käytimme mieluummin Villagen vaihtokoppeja ja suihkuja. Paikallisia nuoria käy paljon skootterilla Villagen vieressä olevalla rantakaistaleella ja siellä on lisää suihkuja ja suuremmat vaihtokoppialueet. Rannassa ainakin tyrskyisenä aikana rantavahdit laittavat punaiset liput alueille, joita he eivät vahdi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan, että koko rannalla ei saisi uida. Rannalta kävelee kätevästi burgereita tarjoavaan Tam's Pubiin (An Thượng 5, Mỹ An, Ngũ Hành Sơn), jossa on myös söpöjä koiria ja papukaija, sekä paljon kuvia ajalta, jolloin Amerikka piti tukikohtaa Da Nangissa. Lähellä on muitakin länsimaista ruokaa myyviä ravintoloita ja pieniä baareja, mutta liharavintoloissa emme itse käyneet.
 |
| Da Nangin ranta auringon laskiessa The Villagen kohdalla. |
 |
| Tam's pubin kuvia. |
Lohikäärmesillalta ylöspäin joenrantaa kävellessään turisti löytää myös pätkän länsimaisia baareja ja ravintoloita. Emme kertaakaan näissä ravintoloissa syöneet, mutta siellä tarjolla olisi ollut länsimaista ruokaa ja jopa meksikolaista, jos nuudelit alkavat tulla korvista ulos tai seurueeseen kuuluu valikoivia ruokailijoita. Monesta muustakin Vietnamin kaupungista löytyvä Cong caphe (96 Bạch Đằng, Hải Châu 1) on myös turistien suosiossa. Oma suosikkini heidän listaltaan oli kookoskahvismoothie, mutta sitä on mahdoton tilata ilman maitoa (condensed milk), joten tällä kertaa kävimme paikassa vain kerran ja tilasin jäädytetyn melonijuoman. Kahvilalla on suuret ikkunat joenrantaan ja jokainen ketjun paikka tarjoilijoiden vaatetusta ja kalustusta myöten on sisustettu kommunismiin viitaten. Siitä nimikin, sillä Vietnamin kommunistit tunnettiin nimellä Viet Cong sodan aikana. Oluesta kiinnostuneille kerrottakoon, että samalla kadulla Waterfront baarissa tarjotaan Saigonista kotoisin olevia pienpanimo-oluita, joita päätimme kuitenkin itse kokeilla mieluummin vasta Saigonissa (Ho Chi Minh City). Kävimme Waterfrontissa muutenkin lähinnä 17.30-18.30 olevan happy hour ajan salliessa, koska muutoin hinnat siellä olivat tuplasti isommat muihin paikkoihin verrattuna.
 |
| Näkymä joenrannan kuppilasta. |
 |
| Waterfront ravintolan tiski on kuin suoraan Lontoon Shoreditchistä. |
 |
| Cong caphen juomat ja näkymä ikkunasta. |
Suht lähellä joenrantaa löytyy live musiikkipaikka On the radio bar (35 Thái Phiên, Phước Ninh). Näytti hyvälle keikkapaikalle, kun ohi kävelimme ja sound check oli meneillään. Olimme vain aina liian aikaisessa. Paikka aukeaa klo 20.00 ja netissä lukee etukäteen erikoisemmista keikoista ja tapahtumista.
Museoita Da Nangissa on hallittavissa oleva määrä: Cham sculpture museo (2, 2 Tháng 9, Hải Châu), josta kirjoitan lisää omassa postauksessaan My sonin kanssa sekä Ho Chi Minh and the Fifth Military Zone Museum (3 Duy Tân). Ensimmäisessä näytteillä on ranskalaisten keräämiä Cham kansan rakentamia patsaita ja raunioilta löydettyjä erilaisia kivisiä hahmoja. Vaikka kaikkialla luvataan paikalla olevan hyvä audioguide, sitä ei ollut tarjolla. Englanniksi voi joka huoneessa lukea huoneen tärkeimmistä esineistä kertovan tekstin ja joissakin huoneissa oli lisätietoa seinillä. Museon kaupan kautta poistuessaan turisti voi ihmetellä sekä kiinaksi että englanniksi esitettyjä vanhoja karttoja. Niiden alla todetaan moneen kertaan, miten nämä kartat näyttävät kuinka kiistellyt Etelä-Kiinan meren saaret kuuluvat Vietnamille. Military Zone Museum ei ole auki 10.30-13.30 vaikka nettisivuilla niin lukeekin, mutta muuten 7-17. Museo käsittelee Vietnamin vastarintaa kaikkia valloitusyrityksiä vastaan ja nähtävästi siellä on lähinnä erilaista sotakalustoa. Kahden museon kontrasti on mielenkiintoinen, sillä vietnamilaiset valtasivat suuren osan nykyistä Vietnamia muunmuassa Cham kansalta noin 1470 alkaneessa sodassa, jonka lopputuloksena he saivat haltuunsa Cham kansan alueet 1800 luvulle mennessä. Cham kansa on rakentanut vietnamilaisen My Sonin temppelin.
Jos on paikalla pitempään kuin muutaman yön, Da Nangista kannattaa tehdä retkiä lähikohteisiin. Monkey mountainilla sijaitseva Lady Buddha sekä ympäröivät temppelit kannattaa käydä katsomassa auringon laskun aikaan, jolloin väkeä on vähemmän ja maisemat ovat taianomaiset. Grabin kautta taksi maksoi 120000 yhteen suuntaan ja sama kuski odotti meitä sen aikaa kun kiersimme temppeleitä. Marble mountainin retki maksoi meille samoin noin 100000 per suunta sekä pääsylippujen hinnan. Otimme maksullisen hissin vuoren alemmalle tasolle, mikä oli ihan hyvä, koska paikan luolia katsellessaan saa kävellä satoja portaita. Paikka on kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Hoi Aniin käypä hinta paikalliselle kuljetukselle on 250000 dongia per suunta, mutta taksit ovat helposti tuplasti kalliimpia. Kuljetuksia voi kysellä majoittajalta, kuppiloista sekä retkitoimistoista.
 |
| Da Nangin lady Buddha auringon laskiessa. |
My sonin retkemme teimme paikallisen retkitoimiston kautta, joka löytyy joenrannan tuntumasta (4 Tran Quoc Toan) oudolla nimellä Danang Backpackers Tourist. Miljoonalla yhteensä meiltä kahdelta saimme sieltä kuljetuksen Hoi Aniin, jossa pääsimme sieltä lähtevään bussikuljetukseen. Kuljetus oli tupaten täysi ja hommaan kuului opas, mutta hinta kattoi tämän plus sisäänpääsyn, mitä Hoi Anista lähteneille ei kuulunut. Kaiken kaikkiaan hinta oli kohtuullinen ja reissu ihan hyvä, kun otimme mukaan omat banh mi leivät aamulla kasviskojulta. Olisi ollut myös mahdollista palatessa mennä laivalla viimeinen 15 minuuttia, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin. Laivareissuista saa enemmän irti, kun ei ole ihan nääntynyt. My Sonilla kävelin kellon mukaan noin 3,5 kilometriä ja varjoon ei aina ollut pääsyä, joten vettä kannatti raahata mukana. Siellä matkassa olisi varmaan pärjännyt huonojalkaisempikin, toisin kuin Marble Mountainilla, mutta silti kävelyä tulee pakosti jonkin verran. Da Nangin muista temppeleistä ja kirkoista kirjoitan lisää myöhemmässä postauksessa, ne kun ehkä eivät ole käytännön asia.
Pitempään vieraileva voi haluta käydä isommissa ruokakaupoissa, joista keskustassa on Big C (255-257 Hùng Vương, Thanh Khê,) sekä Lotte Mart (6, Nại Nam, Phường Hòa Cường Bắc). Myös Vincom kauppakeskuksessa (Ngô Quyền, An Hải Bắc) on iso turisteille suunnattu Vinmart sekä muutenkin useita tuttuja tai tutummanoloisia kauppoja. Keskusta on toki täynnä pienempiä kauppoja, mutta tuttuja merkkejä ei sieltä pahemmin löydy. Pieniä Vinmart kauppoja löytyy pitkin keskustaa ja niistä saa perustarvikkeita. Rahaa voi nostaa automaateista ympäri kaupungin. Automaatit sijaitsevat yleensä ilmastoiduissa kopeissa, joissa on videovalvonta. Automaatit antavat kuitenkin yleensä kerralla normaalilla kortilla vain 2-3 miljoonaa dongia ja yleensä koppien ovessa lukee, mitkä kortit automaatille käyvät. Jos automaatti antaa virheen, kannattaa siis koittaa pienemmän summan nostamista kerralla, jos on valmis maksamaan summasta oman pankkinsa nostokulut. Suuria summia voi nostaa vain vietnamilaisilla erikoispankkikorteilla.
Vietnamissa ei kannata juoda hanavettä, eivätkä sitä paikallisetkaan juo. Käypä veden hinta viiden litran pullosta oli jotakin 20000 dongin luokkaa. Paikalliset ostavat 20 tai 30 litran tynnyreitä pienillä hanoilla, mutta Da Nangista emme läheltä löytäneet sellaista paikkaa, joka olisi myös myynyt tynnyrin eikä vain täyttänyt vuokratynnyreitä. Hoi Anissa maksoimme turistilisällä sellaisesta 20 litran tönkästä 50000. Olut maksaa normaaleissa paikoissa 15000-20000 per tölkki ja turistisissa paikoissa kuten Waterfront jopa 60000-90000 per paikallinen "pint". Ruoan hinta paikallisemmassa ravintolassa on 15000 ylöspäin ja länsimaisille suunnatuissa ravintolassa paljon enemmän. Periaate on yleensä, että paikalliset paikat saattavat ottaa esimerkiksi 5000 "turistilisää", jos hinnat eivät ole näkyvissä, mutta täysin ulkomaalaisille suunnatussa paikassa oletetaan, että sinulla on varaa maksaa enemmän. Bahn mi katukojusta maksaa yleensä 10000 dongia ja pelkän leivän ilman täytettä saimme hintaan 4 leipää 10000 dongilla, kun isossa kaupassa iso patonki maksaa noin 4000 dongia. Pienet Vinmartit eivät myy ollenkaan leipää ja suurin osa bakery nimellä olevista paikoista myös myy vain kermakakkua. Kasvissyöjille mainittakoon, että Vietnamissa yleisesti kasvisruokapaikat (com chay / quan chay) käyttävät mock meat lihan korvikkeita, jotka sitten täysin kasvisravintoloissa nimetään vaikkapa nimellä "kanariisi", vaikka ruoka ei sisällä kanaa. Tämä voi hämmentää etenkin, koska lihan korvikkeet ovat välillä hämmentävän lihamaisia. Juusto ei ole Vietnamissa perinteisesti käytettävä tuote, joten kaupoistakaan tai edes hotellien aamiaiselta sitä ei välttämättä löydy. Viini on myös kallista, koska se tuodaan lähinnä ulkomailta. Tästä poikkeuksen tekevät Dalatin seudulta tulevat paikalliset viinit, joista lisää myöhemmin. Perus sääntö muutenkin on, että ulkomailta tuotavat tuotteet ovat kalliita, paikalliset halpoja.
 |
| Paikallinen kasvisnuudeliruoka mock meatillä maksaa noin 20,000 dongia. |
 |
| Banh xeo pannukakku on alueen erikoisuuksia. Se kääritään vihannesten kanssa riisipaperiin ja kastetaan kastikkeeseen. |
Vaikka Da Nangissa liikenne on vähemmän kaoottista kuin vaikkapa Hanoissa ja skootterin vuokraaminen onnistuu, varovaisempaa matkustajaa voi kiinnostaa, ettei matkavakuutus silloin ole voimassa ja periaatteessa ilman ajokorttia ajaminen on laitonta. Tiedän, että moni matkaaja ei matkavakuutuksesta piittaa, mutta liikenne on ehdottomasti Vietnamin vaaroista suurin niin paikalliselle kuin turistillekin. Vietnamissa käy vain vietnamilainen ajokortti ja sen voi saada vain vakituisesti maassa asuva pitkähkön prosessin jälkeen. Autoa ei ole mahdollista ajaa ollenkaan ilman vietnamilaista korttia, joten autonvuokraushaaveet voi unohtaa heti. Sen sijaan taksilla kulkeminen on halpaa ja Da Nangissa toimii Grab taksipalvelu, jolla taksin voi varata kännykällä haluamaansa paikkaan ja kertoa tarkan osoitteen kartasta valitsemalla. Grabilla matkustus maksaa 11000 dongin alkumaksun ja sen jälkeen 11000 per kilometri, kun tavallinen taksi on yleensä samaa luokkaa lyhyillä matkoilla, mutta pitemmillä kalliimpi. Luotettavia taksifirmoja Da Nangissa ja yleensä Vietnamissa ovat vihreillä takseilla ajava Mai Linh ja Vinasun. Muut taksit, tosin eivät tietysti kaikki, saattavat ottaa liian suurta hintaa, ajaa kokonaan ilman mittaria tai huijata matkan pituudessa. Mai Linh taksin saa Da Nangissa missä vain helposti. Kuskit luultavasti löytävät sinut ennenkuin edes tiedät tarvitsevasi taksia. Muutamia uusia bussilinjoja lukuunottamatta Da Nangissa ei juurikaan ole julkista liikennettä. Bussit liikkuvat suurimmaksi osaksi kaupungin lähialueille eivätkä välttämättä auta kovasti kaupungin sisällä liikkumiseen. Hoi Aniin kulkee bussi noin 20 minuutin välein ja se pysähtyy myös Marble Mountainin kohdalla.
Jos joku käytännön asia jäi tästä pois ja voisin siitä mahdollisesti tietää, niistä saa kysyä. Da Nang on minusta kiva paikka, vaikka varmaan joku muu voi olla toista mieltä ja harva lyhyellä matkalla sinne vielä eksyy. Se on kuitenkin erilainen kuin Hoi An, Hue tai Hanoi ja liikenneyhteyksien parantuessa useampi matkustaja varmasti pysähtyy Da Nangissakin ainakin lyhyen aikaa. Meille Da Nang tarjosi mukavan tukikohdan Vietnamiin sopeutumiseen, koska siellä ei ollut liian kiire olla turisti.
 |
| Liikenne Da Nangissa on rauhallisempaa kuin vaikkapa Hanoissa, mutta skoottereita on silti ihan tarpeeksi ja tietä ylittäessä saa varoa. Liikennevalo ei ole tae skootterien pysähtymisestä! |
Linkit muihin Da Nangin kirjoituksiin:
Tunnisteet: Aasia, Asuminen, Da Nang, käytännön vinkit, Matkustus, Ruokakauppa, Vietnam
