 |
| Hoi Anin kauniita lamppuja. |
Hoi An (Hội An) on monen matkakirjan ja varmasti matkailijankin mielestä Vietnamin ihanin tai visiitin arvoisin kaupunki. UNESCO on myös vuonna 1999 ottanut Hoi Anin vanhan kaupungin maailman perintökohde listalleen. Visiitin arvoinen Faifoonakin tunnettu rantakaupunki oli aikoinaan myös aasialaisille kauppiaille. Jo 1000-luvulla Champa-valtakunnan maustekauppa toi alueelle rikkautta sekä monenlaisia vaikutteita. Aikoinaan My Sonin temppelialueen toimiessa alueen uskonnollisena pääkaupunkina, Hoi An oli kaupan keskus. Myöhemmin 1800-luvun paikkeilla Hoi Ania pidettiin jopa Aasian parhaana kauppapaikkana ja siellä vaikuttivat niin portugalilaiset kuin japanilaisetkin, mutta ehkäpä onnekkaasti vallan vaihdokset pudottivat sen vähäisempään asemaan kaupan keskuksena. Hoi Anin vanha keskusta säilyi pitkään koskemattomana, koska sillä ei enää ollut tärkeää asemaa. Me suuntasimme Hoi Anin kaupunkiin Da Nangista taksilla ja käväisimme visiitillämme myös vanhan kaupungin alueella, vaikka olemme sen jo nähneet.
Kun ensimmäisen kerran kävimme kaupungissa 2015 vuoden joulukuussa ei sesonki ollut päällä. Saimme etenkin sateisena iltana liikkua vanhassa kaupungissa melko rauhassa ja istua yksin joenrantaravintolassa katsellen valaistua kaupunkia. Monen muun turistin tapaan rakastuin Hoi Anin vanhan kaupungin ihaniin lyhtyihin, japanilaiseen siltaan ja kauniisiin katuihin. Turistille oli tarjolla hyvää ruokaa, jopa länsimaista sellaista, ihania kahviloita, joista ostimme kotiin kahviakin tuliaiseksi ja pieniä sieviä kauppoja. Morning Glory ravintola vanhan kaupungin alueella oli hyvä myös kasvissyöjälle ensimmäisellä visiitillämme, mutta täyttyy nopeasti ja pöytää voi joutua odottamaan. Markkinakadulla ei silloinkaan turistikojua voinut edes katsoa saamatta kimppuunsa myyjää, joka lähes huutaa "You buy something?" ja veden päällä kelluvia lyhtyjä yritettiin meille myydä joka käänteessä. Siitä huolimatta vanha kaupunki oli ihana ja ansaitsi maineensa.
 |
| Japanilainen silta illalla valaistuna. |
 |
| Kiinalaiset horoskooppieläimet löytyivät valaistuna rannasta. Kukon vuoden kunniaksi oli paikalla koko perhe. |
 |
| Näkymää sillalla. |
 |
| Kadun tungosta lamppujen alla. |
Toki olemme Hoi Anissa myös käyttäneet rahaa ja osaltamme kannustaneet paikan kaupallisuutta. Viime reissulla teetimme molemmat mittatilauspuvut, jotka olivat paljon halvemmat kuin vaikkapa Lontoossa. Jälki oli hyvää ja malleja oli tarjolla vaikka kuinka. Omankin mallin voi etsiä ja näyttää liikkeessä ja kankaat saa valita itse. Räätäliliikkeitä on Hoi Anissa pilvin pimein ja monet niistä huutelevat kadulla länsimaisen turistin perään. Vaikkapa takin, paidan tai mekon teettäjä voikin kilpailuttaa hintoja ja saa varmasti ihan hyvän lopputuotteen. Nämä pienet kaupat tilaavat kuitenkin vaatteet yleensä samoista paikoista. Sen lisäksi on kuuluisampia ja isompia räätäleitä, joilla on omat ompelijat. Itse ostimme pukumme Bebe-liikkeestä. Puvut käytiin sovittamassa ennen viimeistelyä, joten vaatteita halutessaan hommaan täytyy varata ainakin muutama päivä ja käydä paikan päällä pari kertaa. Hotellin tai kadulla suositeltuihin liikkeisiin ei välttämättä kannata mennä, koska suosittelija saa rahaa ostoksistasi ja hinta nousee siksi hieman.
Nykyisin Hoi Anissa asuu noin 120000 asukasta ja esimerkiksi vuonna 2011 kaupungissa vieraili 1,5 miljoonaa turistia. Määrä kasvaa joka vuosi. Meidät turistit huomaa todella katukuvassa ja Da Nangista saapuessamme oli outoa törmätä välillä useampaan länsimaalaiseen kuin paikalliseen. Turistien määrä myös tuo oman mausteensa esimerkiksi liikenteeseen. Monet isommat porukat kävelevät keskellä katua keskustassa. Näimmepä yhden länsimaisen turistin kääntyvän katsomatta polkupyörän tielle ja kaatavan melko kovaa pyöräilevän tytön, joka satutti päänsä. Puolessatoista vuodessa Hoi Aniin oli noussut uusia hotelleja ja majoituspaikkoja sellaisille tien pätkille, jotka ennen olivat pellon laitaa. Paikallisillakin näytti kuitenkin menevän mukavasti suuressa osassa Hoi Ania, mikä toki on hyvä juttu. On hyvä, että turismia hyödynnetään ja että nimenomaan paikalliset saavat siitä tuloja.
Mutta se vanha kaupunki... Hoi An on pieni ja turisteja on paljon. Kun he lähestulkoon kaikki pamahtavat kauniille vanhalle rantatielle illalla, meininki on yhtä selfiekilpailua. Selfiekeppien myyjät olivat uusi tuttavuus tällä visiitillä ja kaiken krääsän ja vesilyhtyjen myyjien määrä oli moninkertaistunut. Vanha kaupunki ei ollut ihana kauneudestaan huolimatta, vaan jopa hieman ahdistava. Se on suuri sääli, sillä Hoi An on oikeasti hieno. Turismi vain on siellä mennyt minusta täysin yli. En pidä siitä, kun kieltäydyttyäni jonkin asian ostamisesta minua joko seurataan seuraavat 20 metriä tyrkyttäen tai seuraava saman asian myyjä hyppää kimppuuni. Sillalla on sellainen tunku ottamaan kuvia, että itse siltaa ei meinaa päästä ylittämään. Hoi Anin vanha kaupunki on erikoinen, kaunis ja ihana, mutta mietityttää huomaavatko turistit tätä enää tungokselta.
Vuonna 2008 UNESCOn raportti varoitti Hoi Anin turismin tehneen tuhoa, joka on kestämätöntä ilman vastatoimia. Tämä ei rajoitu pelkkään vanhaan kaupunkiin, vaan myös esimerkiksi vesistöön, joka edelleen on tärkeä toimeentulon ja ruoan lähde alueella. Asiaan puuttumiseen voisi olla monta keinoa, mutta tällä hetkellä vanhassa kaupungissa toimii valitettavasti vain melko käsittämätön lippupolitiikka, jonka tulot eivät välttämättä mene oikeaan kohteeseen. Päästäkseen sisään vanhaan kaupunkiin turisti periaatteessa maksaa noin 5 euroa, joka sisältää pääsyn pariin museoon, japanilaiselle sillalle sekä ainakin yhteen temppeliin. Viime käynnillä japanilaisen sillan pääsi ylittämään ilman lippua, jos ei mennyt sisälle lipun vaativaan kohteeseen, nykyään lippu vaaditaan jo sillalle astumiseen. Vaikka museot eivät ole mitenkään todella erikoisia, minusta lippu on hyvä ostaa tukeakseen kaupungin kunnossapitoa ja paikat oli ihan kiva kiertää. Lippu pitäisi sitten periaatteessa ostaa uudestaan ja uudestaan, halutessaan vaikkapa ruokailla vanhassa kaupungissa. Suurimmat ongelmat systeemissä ovat kuitenkin muualla. Ensinnäkin lipun maksavat vain länsimaiset turistit ja oikean näköisellä naamalla lipusta ei kysytä. Toisekseen vanhan kaupungin koko toinen puoli on auki eikä lippua voi sieltä edes ostaa, koska liian moni pieni tie johtaa vanhan kaupungin puolelle. Lienee mahdotonta sulkea nämä tiet ja valvoa niiltä kulkua, joten lippusysteemi on huonosti suunniteltu.
Lippu on olevinaan vapaahetoinen lahjoitus, mutta porteilla ollaan lähes aggressiivisia sen ostamisesta. Kuulimme eräältä pariskunnalta, että he olivat tietämättään lukinneet pyöränsä vanhan kaupungin puolelle tultuaan ilmaiselta puolelta sisään. Tullessaan hakemaan pyöriä alueen ulkopuolelta heiltä vaadittiin lipun ostoa. Turisti pääsee ohi näistä lippupisteistä maksamatta, mutta mukavaa hommaa ei ole väitellä huutavan vietnamilaisnaisen kanssa. "Minne muka olet menossa syömään vanhassa kaupungissa? Kaikkien pitää ostaa lippu!". Samaan aikaan kaupungin toiselta puolelta pääsee sisään ilman sen suurempia kysymisiä. Tästä mainitessa lipunmyyjät väittävät kiven kovaa, että kaikilla kaupungissa on lippu. Puhuessamme iso porukka korealaisia kävelee sisään kenenkään kysymättä mitään ja Joonaksen mielestä lippusysteemi oli selkeän rasistinen. Lipun ostamisen vaatimus ei ole asuinpaikkaan tai kansalaisuuteen sidottu: esimerkiksi Amerikan vietnamilainen ei maksa lippua, mutta Vietnamissa asuva expat periaatteessa maksaa. Vaikutti, että lipunmyyjät saattavat olla töissä provisiopalkalla, mikä jo sinänsä tekee systeemistä kyseenalaisen. Menevätkö rahat nyt oikeaan paikkaan?
Venetsiaan on nyt ehdotettu samanlaista lippusysteemiä, jonka tulot tosin menisivät suoraan kaupungin kunnossapitoon, koska turismi vaikeuttaa paikallisten elämää niin paljon ja samalla myös tuhoaa arvokkaita kohteita sekä ympäristöä. Kun kaupunki itsessään on nähtävyys, on oikeutettua suojella sitä ja turisti ei siitä saisi napista sen enempää kuin muista maksullisista nähtävyyksistä. Jos Hoi Anin lippuhomma saataisiin kuntoon ja se ei olisi kohdennettu ja vuotaisi kuin seula, se voisi olla tärkeä osa kaupungin säilyttämistä tulevaisuudessakin. Toisaalta saman asian voisi ajaa vaikkapa vanhassa kaupungissa ravintoloille laitettava vero ja moni turisti varmasti ihan mielellään maksaa museolipusta. Vietnamissa valitettavan usein pinnalla tällä hetkellä on vielä rahanteko seurauksista piittaamatta. Asian ymmärtää nähdessään ja ymmärtäessään eron toimeentulossa kaupungissa parveileviin turisteihin nähden, eikä heitä suorastaan voi syyttäkään asiasta. Toivottavasti vain turismin eittämättä kasvaessa historialliset ja kauniit kohteet saadaan suojattua turismin aiheuttamilta tuhoilta, puhumattakaan paikallisille elintärkeästä joesta ja muusta luonnosta.
Muistan kuulleeni jostakin dokumentista kuinka Mekongin alueilla on vaihdettu suuremman rahan busineksenä pidettyyn katkaravun viljelyyn. Se kuitenkin tarkoittaa, että samaa aluetta ei enää saa takaisin vaikkapa riisin viljelyyn ja ympäröivä luonto muuttuu. Mangroves for the future yhteistyössä hallituksen kanssa lupaa nykyään viljelijöille rahallisen palkkion, jos he pitävät 40% viljelymaastaan mangrovemetsän peittämänä. Tällä tavalla katkarapufarmien saastutusta ja niiden tuottamaa luonnon tuhoa rajoitetaan taaten samalla paikallisten parempi toimeentulo, jota viljelyllä haetaan. Mangrovemetsät sitovat paljon hiiltä, joten niitä kannattaa siksikin suojella. Samalla tapaa vaikka turismi tuo rahaa ja toimeentuloa tietyille alueille, pitäisi pitää myös huolta, että alue ja sen perinteisemmät toimeentulon lähteet eivät täysin tuhoudu tässä touhussa. Vietnamin tilanne on tällaisissa asioissa vähän epävarma ja turismia on tavallaan liian nopeasti liikaa. Hoi Anin tarvitisi ehkä ottaa askel taaksepäin ja hallita sekä kaoottinen myyjien armeija että miettiä, kuinka turismista saadaan kestävää eikä vain hetken tulot. Se on iso asia ja jos turismiin tottunut Venetsia painii saman ongelman kanssa, voi vain toivoa, että Vietnamin nopea kehitys tuo kekseliäitä ratkaisuja pian. Jo nyt Hoi Anin kaupungin ulkokuoresta pidetään huolta vaatimalla esimerkiksi, että jokaisen kaupan, ravintolan ja majatalon kyltti on samanlainen puinen kultaisin kirjaimin varustettu ja että jokaisen paikan nimi on siihen kirjoitettu vietnamiksi. Englannin kielisen nimen omaava paikka joutuu silti näyttämään vietnamilaisen nimensä suurimmalla kyltissä. Toivottavasti yllä mainitut ongelmat otetaan samalla asenteella huomioon ja pistetään pian kuriin.
 |
| Riverside Oasis Villan kyltti noudattaa Hoi Anin kaupungin vaatimuksia. |