Säästä tykkäävät puhua melkein kaikki

Balin saarella Indonesiassa viikko on ollut aurinkoa, pilvistä ja sadetta sopivissa suhteissa.


Netissä pyöri päivänä muutamana mainos, jossa taas pilailtiin Suomen kurjalla säällä juhannuksenkin saapuessa: siinä satoi lunta, kun juhannuskukkaseppeleinen tyttö grillaili kokon äärellä. Onneksi järvi on kaunis säässä kuin säässä - nauttikaa kuitenkin juhannuksesta, se on ihan melkein vain meidän suomalaisten etu ja salainen ilo tässä maailmassa.

Suomi ja sää on kyllä yksi ikuinen aihe, joka jaksaa antaa sekä vitsin että joskus kiitollisuudenkin aihetta vuodesta toiseen, mutta sää on tärkeä ympäri maailman. Eilen katselimme loikoilun ohessa Yle Areenasta VPNn avustuksella Avaran luonnon suomeksi puhuttua brittiluontodokumenttia monsuunista. Läntisessä kulttuurissa sateella on huono maine, mutta olemmekin todella irtaantuneita vaikkapa ruoan tuottamisen todellisuudesta: Intian suurille ihmismassoille sateen viivästyminen voi merkitä konkreettista nälkää tai pahempaa. Sateiden viivästyessä Intiassa myös kasviravintoa tarvitsevat suuret eläimet kuten elefantit saattavat eksyä ihmisasutuksen sekaan aiheuttaen tuhoa ja luonnon kiertokulku muutenkin häiriintyy.

Monsuunisysteemejä on monta ja niinpä sateet ovat arkea myös vaikkapa eri Amerikan osissa Yhdysvaltojen Arizonaa myöten, jonne myrskyinen monsuunisääsysteemi matkaa kesällä Meksikosta. Monsuunisateet ovat touko-kesäkuussa periaatteessa Kaakkois-Aasiassakin monen maan arkea, mutta ei ole niin yksinkertaista sanoa missä ja milloin: samalla kun vaikkapa takapihalla Australiassa saattaa sataa ja ukkostaa oikein olan takaa, voi Indonesian saaristossa Balilla olla kuiva kausi. Meidän matkaamme suunniteltiin silläkin periaatteella, missä ei sataisi eikä olisi liian kuuma, mutta todellisuus on ollut toista kuin odotimme.


Da Nangissa Vietnamissa oli vain välillä todella kuuma (tuntuu iholla 47, auts!), mutta kuumempaa tuli kun lähdimme. 

Merituuli auttoi Da Nangissa kuumuuteen.


Siellä, missä pitäisi sataa ei ole aina satanut ja siellä missä ei pitäisi sataa, sataa ehkä hieman joka päivä. Euroopassa kohtalaisen hyvin toimivat sääennusteet eivät täällä tunnu tietävän juuri mitään. Tästä meitä jo Lontoossa varoittivat Kaakkois-Aasiaa tuntevat: monsuunisateet eivät ole kuin ennen, jolloin ne kellon tarkasti rysähtivät päälle tiettynä päivänä ja jatkuivat siitä tiettyyn päivään asti. Ilmastonmuutos, uskoi sen olevan ihmisestä johtuvaa tai ei, nähtävästi vaikuttaa jo monsuunisysteemeihin ja lämpenevän ilmaston vaikutus juuri ilman lämpötilan ajamaan monsuunituulisysteemiin tuo epävarmuutta totuttuun luonnonkulkuun. UNESCOn maailman perintökohteeksi julistettujen Länsi-Ghatien vuoriston säätä tutkiva India Institute of Science in Bangalore instituutin tutkija kertoo Aljazeeralle, että Länsi-Ghateilla sademäärät vaihtelevat, mutta ovat selvästi laskeneet viimeisen 30-40 vuoden ajan. Toisaalta ne myös jakaantuvat eri monsuunikausien kesken epätasaisesti ja epätasaisen suuret sademäärät aiheuttavat pahempia tulvia.

Tiestä voi tulla sateen seurauksena puro Siem Reapissa.


Tällaisia asioita pohtiessaan ja kohdatessaan länsimainenkin ihminen joutuu joskus miettimään, mistä ruoka tulee ja miten sään armoilla ihmiskunta lopulta vielä on. Indonesiassa tunnettiin suurta ylpeyttä, kun maa kasvatti kaiken tarvitsemansa riisin itse ja tähän ollaan pyrkimässä takaisin - toisaalta riisin ostaminen huonon sään tuhotessa satoa pelottaa. Per capita kalorikulutuksesta Indonesiassa keskimäärin 50.7% kaloreista saatiin vuonna 2009 riisistä. Meille länsimaisille kuluttajille lienee tutumpaa puhua vaikkapa makro- ja mikroravintoaineista ja mistä ruoista niitä saa, kuin miettiä, mistä ruoka konkreettisesti tulee. Vaikkapa buddhalaiseen ajatteluun kuuluu monille ennen ateriaa kiittää kaikkia niitä, jotka ovat vaikuttaneet ruoan saapumiseen pöytään ja heitä on paljon. Ruoka-annostemme aineosat ovat joskus matkustelleet enemmän kuin me itse (linkistä pääsee seedmap projektin karttaan, jossa kerrotaan hieman ruokien alkuperistä ja niitä koskevista uhkista - esimerkiksi riisisatojen ennustetaan pienenevän 10% jokaista lämpöastetta kohti, jonka yölämpötilat nousevat.)

Vaikka emme ajattelisi usein, miten maailman sää voi vaikuttaa ruokailuumme, on yhä yleisempää että kaupat vaikkapa rajoittavat jonkin tuotteen saatavuutta ja nostavat tai alentavat hintoja saatavuuden perusteella. Kotimaisen mansikan hinta on jokakesäinen puheenaihe Suomessakin ja sama pätee myös muihin elintarvikkeisiin, vaikka ne eivät usein ole yhtä kovassa syynissä. Samoin kesä ja sää vaikuttavat siihen, miten kaupat asettelevat tuotteensa ja mitä ne saavat myydyksi. Vuonna 2011 uutisoitiin, kuinka ihokarvanpoistotuotteiden myynti kasvaa Britanniassa 1400% ja grillaustuotteiden 200% lämpötilan noustessa kuumaksi - alkuperäistä BBCn artikkelia ei taida enää olla saatavilla, mutta kaupassa helleaallon alla käynyt voi varmaan uskoa ainakin jotakin tuon suuntaista. On oma tieteenalansa optimoida ylijäämätuotteiden myyntiä sekä kausituotteiden saatavuutta ja sitä varten käytetään tieteellisiä mallinnusohjelmia, joilla rakennetaan malleja ihmisten käyttäytymisestä sääkuvioiden perusteella. Täällä Kaakkois-Aasiassakin osataan ihan ilman malleja asetella kertakäyttö sadeviittoja ja sateenvarjoja näkösälle sateen iskiessä.

Sääteema pienen reissussa kuluneen matkarepun korvanneen kassin kuviona.


Tällä viikolla Lontoossa lämpötila nousi yli kolmenkymmenen, mikä on Lontoolle ihan tavallista. Yksittäiset sääjaksot eivät vielä nimittäin kerro mitään ilmaston muutoksista, vaan ne voisi joka tapauksessa havaita vain pitkällä aikavälillä. Tällaisia viikkoja varten meillä oli Lontoossa ilmastointilaite kotona, vaikka se kuulostaa kerrassaan hölmöltä. Eihän Lontoossa ole näin kuuma kuin pari viikkoa kesässä. Muutaman satasenkin hinta kuitenkin vuosien varrella minusta tuli takaisin siinä, että yöllä sai olohuoneessa nukuttua, kun laitteen kuuman ilman ohjasi parvekkeelle. Kuumasta säästä ei paljon nauti viikonloppuna, jos takana on koko viikon univelka hikisenä pyörimisestä. Olemme kuulleet nyt Lontoon kavereilta, että todella kuuma on ja lehdetkin kirjoittelevat, kuinka siellä oikein pärjäillään, kun tietkin sulavat alta!

Lontoon kesä on muuten kerrassaan ihana ja olen aina halunnut meidän asuntoihin Englannissa jonkin ulkotilan, jos vain mahdollista. Onnellisia hetkiä on Englannissa vietetty Lontoossa omalla parvekkeella grillaten, Oxfordissa puutarhan sammakoiden ja siilien touhuja tarkkaillen ja Readingissä Thamesiä purjehtivien laivojen lipumista ihaillen. Olen usein kasvattanut yrttejä, tomaatteja ja salaattia, vaikka lomat Suomessa ja muuallakin ovatkin sitten välillä koituneet niiden kohtaloksi. Aina ei tietenkään ole ollut mahdollista pitää omaa ulkotilaa ja silloin olemme tykänneet Lontoossa siitä, että siellä on vehreää. Puistoja ja ulkotiloja on paljon ja kaupunkilaiset käyttävät niitä hyväkseen. Mekin saatoimme käyttää ison osan viikonloppua Twickenhamin lähipuistossa frisbeetä heitellen. Toisaalta pubit, englantilaisten toinen olohuone, myös muuttuvat kesällä puutarhoineen pieniksi keitaiksi, joissa ihmiset viihtyvät ystävien ja perheen kanssa, joivatpa alkoholia tai eivät.

Läheisen Columbia Roadin kukkamarkkinoilta oli ihana hakea kevääseen ja kesään väriä.


Lomien ajaksi säädettiin erilaisia systeemejä, jotta vettä riittäisi kuumallakin säällä.

Joskus onni on aamukahvi muumimukista ja musiikkia omalla parvekkeella.


Aurinkolyhdyt syttyivät pimeän tultua lämpimässä illassa.

Sään salliessa syötiin Lontoossa ulkona arkenakin - itsetehtyä quacamolea ja salsaa tortillojen kyytipojaksi.

Taivas Lontoon yllä illan pimetessä. Kaupungillehan siellä näytti, mutta oma paikka on aina oma paikka.


Lontoolaiset ja englantilaiset muutenkin ovat sään suhteen aika "suomalaisia": säästä puhutaan paljon ja kaikki tietävät, että jos on pitkä viikonloppu maanantain "bank holiday" vapaalla tulossa, luultavasti sataa. Jos britille virkkoo säästä "ai, mutta nythän on bank holiday, joten sää on varmaan sateinen!" hän saattaa todeta sinun olevan brittiläisempi kuin itse britit. Kun luvataan lämmintä, lehdet ilmoittavat siitä kovaan ääneen ja kaupoissa mainostetaan grillituotteita, juomia ja brittiläisiä mansikoita (ja niiden myynti kasvaa, tottakai!). Kesäpäivää vietetään aurinkoa palvoen ja työkaverin onnistuneesta grillauksesta, pyöräilyretkestä tai kavereiden kanssa pubissa hengailusta kertoo valkoisesta suoraan palaneen punaiseksi muuttunut naama. Britit osaavat vaihtaa kesävatteisiin ja rynnätä pubin eteen oluelle siinä missä suomalaiset istuvat terassilla, kun oikeasti on vielä lopputalvi, jos auringonsäteitä vain hiemankin pilkistää pilven takaa.

Britti on säästä puhuessaan elementissään, mikä voi olla helpotus hiljaisemmalle suomalaiselle. Sama temppu toimii myös muualla. Jos ei muuta puheenaihetta keksi, säällä pääsee melkein kenen tahansa vain kanssa alkuun ja sitten kuulee muustakin. "Meistä on ollut todella hyvä sää täällä Kuala Lumpurissa, vaikka kokoajan luvataan sadetta. Onko tämä tavallista tähän aikaan vuodesta?" Säästä tykkäävät puhua melkein kaikki, koska siitä voi jokaisella olla mielipide, joka ei sodi muiden mielipiteitä vastaan eikä se aiheena loukkaa ketään. Suomen sää myös naurattaa paikallisia, niinkuin se välillä valitettavasti taitaa naurattaa suomalaisiakin. Mukavaa juhannuksen odotusta säästä huolimatta!

Siis mikä ihmeen kesäsää?!


Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , ,