Kuala Lumpur: yllättävän kaupallinen, mutta ihana ja toimiva

Aamupalan söimme kentällä ja siitä otimme kiinteähintaisen 84 rympylän budget taksin taksitiskiltä. Sellaisen saa, jos ei ole isoja matkatavaroita ja me matkustamme pelkillä repuilla. Selvyyden vuoksi lisättäköön nyt tässä heti, että raha on ringgit ja lyhenne MYR ja katukäytössä RM, mikä meidän suussamme vääntyi rympyläksi. Älkää siis yrittäkö vaihtaa euroja rympylöiksi tai voitte pettyä tiskillä. Rahan arvo on suunnillenkin niin, että yksi euro vastaa 4.67 ringgittiä, joten mietimme sitä melkein vanhana markkana (nuoremmat voivat jättää tämän huomiotta, ettei tarvitse kolmatta uutta valuuttaa sekoittaa laskuihin).

Taksille löytäminen kesti meiltä pienen ikuisuuden ja hetken luulin, ettemme varmaan pääsisi kentältä ikinä kaupunkiin vaan jäisimme loukkuun lentokentälle viikoksi. Ongelmaksi osoittautui ensin raha-automaatin löytäminen ja sen englanninkielinen teksti, joka ilmaisi huonosti, että automaatti ei ota lisäkuluja, vaikka oma pankki saattaakin ottaa. Setvimme asiaa paikallisen 7 elevenin työntekijän kanssa, joka jotenkin sekoitti asiaa sanomalla, että varmaan teillä tulee siihen vero päälle. Ehkä hän ei ollut asiantuntija, jälkeenpäin ajatellen. Automaatilta saa nimittäin Malesiassa ihan oman pankin ehdoin rahaa ilman lisämaksua. Meillä silloin tulee vain siis nostomaksu, koska olemme varta vasten hakeneet sellaisen tilin, mutta suurin osa pankeista veloittaa niin Suomessa kuin Englannissakin ulkomailla nostavalta päälle vielä ihan huomattavan prosentin nostettavasta summasta (yleensä jotakin 1-3% luokkaa). Kun selvisimme tästä esteestä ja saimme käteistä, emme millään meinanneet päästä pois lentokentän toiselta tasolta tasolle yksi, jolla myyttinen taksitiski odottaisi. Päädyimme kerran jo lastauslaiturille jonnekin, missä meidän ei selvästikään kuulunut olla. Paras strategia oli lopulta vain jatkaa huonojen ohjeiden seuraamista ostoskeskuksen läpi käytävän loppuun, jossa odottivat rullaportaat alas. Siitä pääsimme sitten taksitiskille jonoon ja suoraan tiskiltä lappusemme kanssa ulkona taksiin.

Matka kentältä kaupunkiin oli vielä enemmän kuin saapuminen tulevaisuuteen. Kuala Lumpur on pilvenpiirtäjien, kaartuvien moottoriteiden ja uusien monorail junien kaupunki, ainakin sinne saapuessa. Hotellimme oli vain pari kuukautta vanha, joten taksikuskilla kesti hetken etsiä sitä ja itsekin seikkailimme hetken ostoskeskuksessa ennen eksymistä hotellin ovelle. Käytimme taas Accor hotellien kolme yötä kahden hinnalla tarjousta ja tällä kertaa upouusi hotelli Mercure Kuala Lumpur Shaw Parade (152 Jalan Changkat Thambi Dollah) oli kyllä melko edullisen hintansa väärti.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Hotellin kattoterassi ja uima-allas.

Näkymiä kattoterassilta. Signature toweria vasta rakennetaan.

Emme tosiaan olleet tehneet minkäänlaista esitutkimusta ennen Kuala Lumpuriin saapumista, mistä syystä kaikki oli meille uutta emmekä tienneet kaupungista mitään. Heti oli selvää, että Kuala Lumpurissa rakennetaan. Uusia taloja nousee kuin sieniä sateella ja niistä suuri osa on luxury hotelleja tai residenssejä ja toinen mokoma ostoskeskuksia. On vaikea kuvitella, että Kuala Lumpur tarvitsee lisää ostoskeskuksia ja kuka niissä käy. Nähtävästi kuitenkin uusille yrittäjille on vielä tilaa. Turistien lisäksi Kuala Lumpurissa on kasvava nuori keskiluokka, jolla on tarpeeksi rahaa shoppailla länsimaiseen tyyliin. Tästä merkkinä esimerkiksi kaupungin autot ovat uusia ja kiiltäviä, joskin usein merkkiä, jollaisiin ei Euroopassa törmää. Moni työ on kuitenkin auttamattomasti liian pieni palkkainen, jotta shoppailu näissä ostoskeskusten kaupoissa olisi realistista. Pankkeja ja isoja toimistoja on joka tapauksessa keskusta-alueella paljon ja siellä riitti lounasaikaan pukumiehiä ja -naisia. Muutenkin Malesiassa oli kiva huomata naisten olevan kaikissa töissä siinä missä miehetkin. Poliisina oli tomeran näköisiä muslimitätejä ja toisaalta vaatekaupassa oli töissä miehiä ja hyvä niin. Applen tuotteita myyvässä kaupassa oli muslimityttö asiantuntijana ja tytöt kokeilivat pelikoneita tietokonekaupassa siinä missä pojatkin. Minusta se kertoo jotain yhteiskunnasta, että näin on. Viimeisintä tutkintoani Oxfordissa opiskellessani samassa ryhmässä opiskeli myös yksi malaiji tyttö, jonka rahoitus oli malesialaiselta taholta. Naisten koulutus vie yleensä maata eteenpäin harppauksissa, mikä lieneekin syy, miksi tietyt tahot maailmassa sitä vastustavat.

Koska emme olleet ostosmatkalla, en halua puhua eri ostoskeskuksista juuri ollenkaan tässä postauksessa. Näitä hommia löytyy muiden matkablogeista. Itsekin lukaisin jostain pari vertailua ja niissä oli enemmän tietoa kuin minusta irtoaisi. Yleistunnelmasta voin sanoa sen verran, että ainoa vaatekauppa johon eksyin oli kalliimpi kuin ne, joissa yleensä olen käynyt Englannissa ja vaatteet maksoivat useampia satasia, eivät kymppejä. Tarjolla on paljon luksuskauppoja ja toisaalta samat länsimaiset ketjut kuin muallakin, kuten Marks and Spencer ja H&M. Muutama ostoskeskus on erikoistunut esimerkiksi tietokoneisiin ja pelilaitteisiin tai kiinalaisiin tai intialaisiin asiakkaisiin ja ne vaikuttivat yleensä mielenkiintoisemmille, koska niissä on edes jotain uutta ja erilaista. Toisaalta kiinalaisessa kaupunginosassa tarjolla on rihkamataivas siitä nauttivalle, feikkituotteineen ja kaikkine härpäkkeineen. Heräteostoksemme rajoittuivatkin lähinnä apteekkiiostoksiin ja yhteen magneettiin China Townista. Saimme hieman vääntää myyjän kanssa, että saimme luvan ostaa yhden magneetin eikä neljää, mutta Joonas selitti kuinka etsimme juuri tiettyä spesiaalia magneettia ja on vain yksi jääkaappi, joten emme tarvitse montaa magneettiakaan.

Se, mitä olisin voinut ostaa, löytyi sattumalta intialaisen ravintolan yhteydessä olevan intialaisen "taide temppelin" kaupasta. Siellä oli todella sievä ja värikäs käsityönä tehty norsukehyksinen peili. Hintaa peilillä oli noin 80 euroa eikä se nyt vain kertakaikkiaan voinut lähteä mukaan, mutta kauppa oli ehkä ihanin minkä matkalla näin. Se löytyy samasta paikasta kuin hyvä intialainen buffetravintola Annalakshmi sisältä Temple of Fine Arts rakennuksesta. Paikallinen ystävällinen opiskelija selitti meille  rakennuksen olevan musiikkikoulu, jossa myös pidettiin muuta intialaiseen kulttuuriin liittyvää tapahtumaa, kuten jonkun kuuluisan gurun meditaatiotapahtumia, intialaista tanssia ja draamakursseja. Meitä kovasti ystävällisesti kutsuttiin paikan tapahtumiin, mutta tällä kerralla ne eivät osuneet oikein enää kohdalle käydessämme buffetissa.

Ravintola löytyy hienon oven takaa.

Tällainen norsupeili olisi ollut iloisen värikäs.

Nopealla katsomalla on vaikea kuvitella, mitä Kuala Lumpurista ei voisi ostaa halutessaan ja kun tarvitsimme tiettyjä tuotteita, netistä löytää helposti eri ostoskeskuksissa olevat kaupat. Ehkä muslimimaana se yksi haastava tuote löytää voisi olla vaikkapa vuosikerta alkoholit. Ostoksia tekevälle voi olla mielenkiintoista tietää, että kunhan ostoksista pyytää lomakkeen oston yhteydessä, veroja voi hakea takaisin lentokentällä lähtiessään melko helpolla prosessilla, jossa täytyy käydä näyttämässä tuote, kuitti ja lomake yhdellä tiskillä ja jatkaa sitten toiselle, jossa raha palautetaan kortille. Malesiassa on alhainen veroprosentti esimerkiksi elektroniikalle, mikä tekee laitteista halvempia kuin muualla.

Tietokoneisiin keskittynyt ostoskeskus.

You buy something?

Kuala Lumpurista voit ostaa nekin asiat, joita et koskaan tiennyt tarvitsevasi.

Kuala Lumpurin tämä puoli muistutti meitä Hong Kongista ja hotellipilvenpiirtäjineen jopa Las Vegasista (uhkapeli voi olla kuitenkin melkoinen nou nou). Kun kuumuus kävi liian polttavaksi, ostoskeskukseen oli hyvä mennä viilistelemään. Niissä ei kuitenkaan ollut paljoa istumapaikkoja. Kuala Lumpurissakin kävimme hakemassa vetemme ja nuudelimme 7 elevenistä tai KK-kaupasta ennemmin kuin mammuttisen kokoisista ostoskeskuksista (siis todellakin, kahden Kn pikku marketti Kuala Lumpurissa).

K-market Kuala Lumpurin tapaan, ei plussapisteitä.

Ilmastoinnin lisäksi kaupallisuudessa on muita hyviä puolia. Yksi suuri plussa on, että Kuala Lumpurissa on ilmainen bussiliikenne neljällä linjalla kaupungin ympäri kulkevilla ilmastoiduilla busseilla (GoKL), jotka palvelevat turistialueita. Ne eivät pysähdy kaikkialla, mutta olivat hurjan käteviä silloin kun sattuivat kulkemaan sinne, minne olimme matkalla. Muutenkin julkinen liikenne oli kätevä. Ostimme 10 ringgitiä maksaneen matkakortin aseman mynews.com ketjun puodista. Kortti on voimassa vuoden ja pitempään, jos sille lataa lisää rahaa ja latasimme sille toisen 10 rympylää matkoja varten. Yksi kortti per matkustaja, opastivat kaupan tytöt. Yhdistämällä monorailin ja muun julkisen liikenteen tällä tavalla ilmaisiin busseihin, Kuala Lumpurissa pääsi liikkumaan todella moderneilla ilmastoiduilla julkisilla kulkuvälineillä kivuttomasti.

Julkinen liikenne toimi hyvin.

Taksit ovat myös halpoja, kunhan ei erehdy käyttämään perinteisiä sinisiä tai punaisia takseja, joilla on erilaisia mittarihuijauksia. Sekä uber että Aasiassa yleisempi grab taksipalvelu toimivat Kuala Lumpurissa. Tässä kaupungissa molemmat antoivat kiinteän hinnan matkalle, joka ei sitten muutu edes ruuhkassa. Lisäksi saimme molemmista palveluista erilaisia ilmaisia matkoja ja vähennyksiä matkan hinnasta, koska kilpailu matkustajista on palvelujen välillä niin kova. Paikallinen kuski toki saa matkasta täyden hinnan, alennukset tulevat kansainvälisen palvelun isommasta potista. Grab on malesialainen palvelu, eikä sen käytössä ole mitään epäilyttävää Kuala Lumpurissa. Sillä vain säästää itseltään päänvaivaa, osoitteen selvitellyä ja rahaa. Suurimmaksi osaksi myös kuskien ystävällisyys ja englanninkielen taito oli ensiluokkaista.

Muutenkin Kuala Lumpur yllätti sillä, että kaikki puhuvat englantia ja suurin osa vielä todella hyvin. Tämä sai Aasian matkailun tuntumaan helppoudessaan huijaukselta. Ihmiset olivat aidon ystävällisiä ja kaduilla sai kävellä ilman, että kukaan tyrkyttäisi mitään ostettavaa, paitsi sitten ehkä China Townissa illalla, mutta markkinoille ei kannata edes mennä, jos ei ole valmis kuulemaan hieman tarjouksia. Kaiken kaikkiaan sielläkin meno oli aika mietoa verrattuna vaikkapa Vietnamin Hoi Aniin, jossa jo jonnekin päin vahingossa katsominen saattoi saada myyjän huutamaan täyttä kurkkua "You buy something?!". Kuala Lumpurissa olimme toki selkeästi turisteja, mutta hukuimme massaan mukavasti.

Markkinameininkiä.

Mikä maa, mikä kaupunki?

Baarikatu ja hostelleja.

Jos kaupallisuus, puhtaus, englanninkielen taito ja julkinen liikenne olivat yllätyksiä, oli Kuala Lumpurissa myös jäljellä pieniä vanhoja taloja ja kiinalaisten ja intialaisten alueita, jotka toivat aasialaisuutta kaupunkiin. Meistä kaupungin luonnetta korosti maisema, joka avautui malesiankiinalaisten kuppilasta, jossa istuimme yhtenä iltana paikallisten syödessä, juodessa ja hoitaessa busineksiään. Toisella puolellamme malesiankiinalaisilla oli vanhahkoa laitteistoa sisältävä kuntosali, jossa nuoret ja vanhat miehet polkivat kuntopyörää ja nostelivat painoja. Joitain hommia, kuten kahteen puukeppiin perustuvaa soutulaitetta en oikein tajunnut, mutta minusta oli hauska katsoa miesten yhteistä puuhastelua ja treeniä. Kotiin lähtiessään he halasivat ja taputtivat toisiaan selkään. Päivän työ oli hyvin hoidettu ja kavereiden kanssa turistu. Edessämme kuppilasta näkyi rivi vanhoja malesiankiinalaisten taloja, joissa oli kuppilaa, karaoke paikkaa, KK-marketti ja ties minkälaista ruokaravintolaa, mutta sen takana avautui Las Vegasista muistuttava hotelli- ja ostoskeskusrivistö. Maisema oli jännä. Ehkäpä sen olemassaolo kertoo tämän pienen yhteisön päivien näin keskustassa olevan luetut, mutta toivoisin, että kadut joilla pesetimme pyykkimme, kävimme kansan kasvisravintolassa ja vanhat miehet käyttivät käsikäyttöisiä suuria vanhoja painokoneita voisivat vielä  säilyä jonkin aikaa.

Minusta on joskus mukava käydä paikoissa, joissa täti lakaistessaan käskee siirtämään pöytää ja ylös penkistä, nyt tehdään illan loppusiivous. Ennemmin kuin kiiltokuva turismi ostoskeskuksessa, minua kiehtoo olla ikäänkuin osa kalustoa tai ainakin luoda itselleni sellainen illuusio. Ei, en koskaan ole Kuala Lumpurin malesiankiinalainen, mutta minä voin olla se yksi tyyppi hänen kuppilassaan tänään, intialaisten, malesiankiinalaisten ja muiden turistien seassa. Alkoholijuomat olivat myös muuten tällaisissa kuppiloissa edes vähän enemmän kohtuuhintaisia, kun ne muualla korkean alkoholiveron takia ovat melko tyyriitä (16.50 MYR isosta pullosta, baarikadulla pieni pullo noin 19 happy hour aikaan).

Pienten rakennusten takana on toinen maailma.

Talojen toisella puolella näkyivät monet Kuala Lumpurin maamerkit.

Moskeijan rukouskutsut kaikuivat kaupungin yli siellä, missä niitä sattui lähellä olemaan. Niissä en mielelläni vieraile, koska vierastan vaatimusta pukeutua lainakaapuun ja huiviin sekä muutamia muitakin juttuja. Kuumassa Kuala Lumpurissa visiittiin voi joutua varautumaan muutenkin etukäteen sopivalla vaatetuksella. Ulkopuolelta moskeijojen ulkomuoto toki on mahtipontinen ja kaunis. Olen silloin tällöin päässyt ihastelemaan aikaisempien moskeijojen ja muslimikulttuurien kädentaitoa, esimerkiksi Cordoban moskeija-katedraalissa Espanjassa ja toki ne ovat kauniita. Peitän kyllä mielelläni hartiani ja jalkani kunnioituksesta yhteisöä kohtaan kävellessäni sisälle katedraaliin ja jätän kenkäni ulkopuolelle temppelissä, koska ajatuksena on molemmin puolinen kunnioitus.

Intialaisten ja buddhalaisten temppeleissä sen sijaan kävimme ja nautimme kauniista ympäristöistä sekä rauhallisesta ilmapiiristä. Kuala Lumpurissa jouduin valitettavasti jäämään yhdessä temppelissä tiukan turistilinjan taakse ja täysin sisälle buddhalaiseen temppeliin pääsi vain jos naama näytti oikealle. Ei se mitään, temppeli oli silti hieno ja toki ei turistien pidä mennä sinne, missä heistä on haittaa. Kuala Lumpurissa on myös muita erilaisia sekä kiinalaisten että intialaisten temppeleitä. Vaikka en heidän jumalaolennoistaan paljon ymmärräkään, ihailen kuitenkin temppeleiden kauneutta ja vaikkapa köyhien ja kärsivien auttamiseen keskittyviä ajatuksia, jotka ovat kehittyneet ja esiintyneet kylki kyljessä buddhalaisuudenkin kanssa ja toki ovat myös osa islamia. Tällaisten kauniiden paikkojen tarkasteluun on Kuala Lumpurissa loistava ja ehkä ainutkertainen mahdollisuus. Harvassa suurkaupungissakaan löytyy tällainen sekoitus aktiivisesti käytössä olevia kauniita erilaisia rakennuksia ihan kiinnostuksesta maailmanhistoriaan ja sekulaariselta pohjaltakin tarkasteltavaksi.

Guan Din buddhalainen temppeli (Jalan Tun H S Lee) ja hindulainen Sri Mahamariamman temppeli (Jalan Tun H S Lee) sijaitsevat lähes vierekkäin ja niitä pyörähtää helposti katsomassa China Townin liepeillä liikkuessaan. Dharma Realm Guan Yin Sagelyn (161 Jalan Ampang) temppeli on sisältä hieno, mutta täällä turistit pistetään ainakin välillä seisomaan nauhan taakse eikä kolmea kultaista Buddhaa temppelin takaosassa pääse aina katsomaan.  Heillä on kuitenkin toinen vetonaula, nimittäin ihana ruokabuffet, joka on hyvin kohtuuhintainen. Jos jaksaa nähdä hieman vaivaa, ylhäällä kukkulalla kauempana keskustasta löytyy buddhalainen Thean Hou temppeli (65 Persiaran Endah). Itse temppeli ei ole alakerran pääoven takana, vaan siellä pidetään esimerkiksi line dancing kursseja (en vedä teitä nenästä, otin kuvan julisteestakin!). Näkymät ovat ylhäältä hienot ja temppeli oli mielestäni visiitistä koituneen vaivan arvoinen. Temppelin pihalla voi myös selvittää oman kiinalaisen horoskooppinsa ja millainen ihminen sitä oikein onkaan. Heidän systeeminsä mukaan olet muuten samanlainen kuin kaikki samana vuonna syntyneet. Löytyihän ne piirteet meistä, kun Joonas on kukko ja siis luonteenpiirteiltään englanniksi "frank", eli avoin, rehellinen ja suorapuheinen etenkin vaikeissa asioissa ja minun horoskooppieläimestäni laitan tuohon alle ihan kuvan. Sieltä temppelin pihalta sopii etsiä tutut ja sukulaiset ja miettiä, sopiiko kuvaus. Ne ovat läntisten horoskooppien tapaan melko varmasti tarpeeksi yleistäviä, että osuvat jokseenkin kohdalleen.

Guan Di temppelin portti.

Buddha istuu aitiopaikalla Dharma Realm Guan Yin Sagely temppelissä.

Kolme kultaista Buddhaa ja tilaa hiljentymiseen samaisessa temppelissä.

Thean Hou temppelin aukio.

Naurava Buddha sekä savuja Thean Houssa.

Sri Mahamariamman temppeli.

Kauniita temppelin rakennuksia.

Thean Hou Temple Line Dancing Club mainostaa.

Minä olen horoskoopiltani rauhallinen härkä, vesipuhveli, tai nepalilaisittain lehmä. Tämä on tosi hyvä juttu, kertoi nepalilainen opiskelija, jonka projektia valvoin Lontoossa.

Avioparien suojelija näyttää kirjasta kenen kuuluu olla kenenkin kanssa. Älkää pelästykö, jos osuu kohdalle, hän kuulemma vain ilmestyy, kun tarvetta on.

Keskustassa Malesian historiasta muistuttavat Sultan Abdul Samad rakennus ja Independence square. Malesia itsenäistyi pitkän prosessin jälkeen Britannian siirtomaavallan alta, joka alunperin on tämän rakennuksen pystyttänyt hallinnolliseksi rakennuksekseen. Aukiota ympäröivät pankkien korkeat pilvenpiirtäjät ja nykyään se on itsenäisyyspäivän juhlien ja paraatin pääkohde. Turisti ja ehkäpä maailma muutenkin kuitenkin taitavat tuntea Malesiasta paremmin kaksi muuta rakennusta, nimittäin Petronaksen tornit. Niiden sisällä on ostoskeskus, kuinkas muutenkaan, mutta myös esimerkiksi konserttisali. Katselimme tarjontaa kiinnostuksella ja hinnat olisivat olleet todella kohtuulliset. Valitettavasti esityksiä ei oikein osunut kohdalle. Varmasti Petronaksen tornien konserttisali olisi ollut hieno konserttielämys. Tornien takana on suihkulähteet, jotka Las Vegasia tai Dubaita mukaillen ovat nähtävyys itsessään: illalla suihkulähde ajastetaan musiikin tahtiin. Päivälläkin voi nähdä erilaisia kuvioita ja ohjelmia, mutta musiikki ja valot ovat nähtävissä vain tiettyyn aikaan illalla. Puistossa istuimme lukemassa kirjaa parinakin päivänä, koska sieltä löytyy varjoisia penkkejä mukavalla maisemalla. Näytti sille, että Petronaksen tornit ovat Malesiassa inspiroineet kaikki muutkin rakennuttajat rakentamaan aina kaksi samanlaista tornia vierekkäin.

Sultan Abdul Samad rakennus.

Petronaksen tornit ja city maisemaa.

Kuala Lumpurissa on myös paikan omien sanojen mukaan Aasian suurin lintupuisto. Emme yleensä mene enää eläinpuistoihin, ainakaan sellaisiin jotka eivät tee edes jonkinlaista suojelutyötä. Teimme tällä kertaa jostain syytä poikkeuksen. Menimme puistoon perjantaina. Koska puiston vieressä ja matkalla sinne on kansallinen moskeija ja perjantai on rukouspäivä, jotkin tiet olivat suljettuja, mutta taksi pääsi silti läpi takakautta. Tiskillä tiesimme odottaa eri hintoja paikallisille ja turisteille ja ne olikin hyvin peitelty: paikallisten hinta luki sanoin Dua Puluh Tujuh  ja meidän hintamme numeroin: RM67. Ero on neljäkymmentä rympylää. Paikan strutsit olivat aika pienessä aitauksessa, mikä harmitti ja olivat nokkineet sulkiaan aika kovasti. Strutsiaitauksen luona oli kuitenkin toisenlainen vieras vapaana, jolla oli halu kovasti päästä sisään aitaukseen. Varmaankin metrin pituinen lisko yritti kovasti työntää päätään strutsiaitauksen kanahäkkiaidan salmiakkikuviosta läpi. Ennenkuin se pääsi päätä pitemmälle, kolme strutsia kuitenkin huomasi sen ja lähti ryntäämään täyttä vauhtia kohti tunkeilijaa. Lisko meinasi jäädä päästään kiinni aitaan, mutta pääsi pakoon ennen kuin strutsit tavoittivat sen. Kaiken kaikkiaan lintupuistossa oli ihan hienosti tehtyjä kohtia kuten vesiputouksia ja siellä linnuilla oli paremmin tilaa. Häkeissä olevat olivat harmittavan pienissä tiloissa ja opetustalot, joissa oli näytillä tipuja, oli jätetty liian kauaksi aikaa huomiotta, koska siellä oli ehtinyt tipuja kuolla muiden jalkoihin ja kuoriutua pieniä, joita ei ollut siirretty oikeaan tilaan. Kakkein kivoimpia taisivat lopulta olla liskovieras ja puiston ulkopuolella aikaansa viettävät apinat, jotka olivat todella persoonallinen porukka.

Salakavalaa pääsylippupolitiikkaa.

Lisko pyrkii strutsiaitaukseen.

Tällaista pääsin ruokkimaan, mutta sille olisi varmaan maistunut salaatin lisäksi sormet.

Lintumaista oleilua.

Kookosta ravintolassa.

Ei pöllömpää.

Hieman pelokas papukaija.

Tipuja ja pari ankanpoikaa kaoottisessa sotkussaan.

"Tässä vähän istuskelen ja mietiskelen"

Halihetki.

Sääksi luvattiin muuten taas ukkosta ainakin aika ajoin ja sadetta taisi tulla kahtena päivänä. Emme siis oikein enää usko koko ennustuksiin. Silloin kun sataa, sataa kyllä kunnolla eikä ripottele. Oikeastaan pahin sade ja ukkonen osui onneksi viimeiseen päiväämme KLssä, kun suunnitelmamme muutenkin oli viettää päivä vegaanikahvilassa lukien ja kirjoitellen, joten siitä ei ollut haittaa. KLstä löytää paljon paikkoja kaikkiin makuihin, siitä olkoon todisteena vegaanisuklaakakku ja asiantunteva kahvila (RGB coffee at the Bean Hive, 35 Jalan Damai).

Vegaanikahvila otti kahvin tosissaan.

Vegaanista suklaakakkua ja maistui muuten hyvälle!

Meat-free meals and free wifi, mitäpä sitä muuta tarvitsee?

Kuala Lumpurin ykköslöydöt:

Kasvisruokabuffetit olivat todella hyviä ja ansaitsevat oman postauksensa.

Kauniit ja rauhalliset temppelit.

Uima-altaallinen kohtuuhintainen hotelli oli Kuala Lumpurin lämmössä ihana.

Erilaisten ihmisten sekoitus ja kaikkien ystävällisyys.

Sekoitus vanhaa ja uutta ja monta kulttuuria.

Siellä täällä bongatut eläimet.

Vehreys kaupungin sydämessä.

Helppous liikkua ja oleskella.

Vegaanisuklaakakkua kahvilassa!


Tulisinko takaisin ja mitä jäi tekemättä?

Matkustaisin ehdottomasti takaisin Kuala Lumpuriin ja uskon, että sinne vielä tässä seuraavan kolmen kuukauden aikanakin takaisin pyrähdämme. Kuala Lumpurin kasvisbuffettien ruokaa voisin syödä milloin vain ja temppelit olivat upeita ja palaan niihin mielelläni piipahtamaan. Jos Aasiassa kaipaa mitä tahansa tuotetta, sen voi varmasti ostaa KLstä. Oleminen oli helppoa ja miellyttävää, mutta haluaisin oppia lisää KLn kulttuurista, sen asukkaista ja kuinka he viettävät aikaansa. Batun luolat oli meille suositeltu, mutta lähinnä sään takia emme lähteneet matkustamaan sinne. Ne ovat varmasti hienot ja matkan arvoiset, joskin luoliin on 250 askelta kiivettävänä, joten ilta saattaa olla paras aika vierailulle. Sen lisäksi Kuala Lumpurista voisi matkustaa katsomaan norsuja sanctuaryyn, jossa ei ole turistimeininkiä vaan norsut on sinne pelastettu muista "ammateista". Tällä kertaa halusimme ottaa rauhallisemmin, joten emme lähteneet retkelle, mutta seuraavalla kerralla ehdottomasti varaisin päivän tällaiselle visiitille. Haluaisin myös käydä konsertissa Petronaksen konserttisalissa, etenkin ehkä heidän populaarimusiikkia klassiseksi sovittavassa konserttisarjassaan, joka näyttää pyörivän enemmän tai vähemmän säännöllisesti muuttuvin esityksin.

Kuala Lumpur kohdattiin vielä kyllä aika perus loma tunnelmissa ja juoksimme siellä täällä niin, että lähdön lähestyessä asia alkoi jopa vähän stressata...Siitä lisää vähän myöhemmin.