 |
| Da Nangin kaupunkimaisemia. |
Kerran elämässä matkaopas summasi Vietnamin kolmanneksi suurimman kaupungin Đà Nẵngin matkakohteena suunnilleen niin, ettei siellä kannata viipyä pitempään kuin päivä, maksimissaan kaksi. Amerikkalaisittan Danang, vietnamilaisittain Đà Nẵng ja suomalaisittain nähtävästi Da Nang, onkin kaupunki, joka etsii paikkaansa turistikohteena. Vieressä on kolme UNESCOn maailmanperintökohdetta: vanha keisarillinen pääkaupunki Huế, Marble Mountainin temppeli- ja luolavuori sekä japanilaisten 1500 luvun lopussa perustama kauppakaupunki Hội An, joka 1800-luvun aikana ehti olla Kaakkois-Aasian tärkein kauppapaikka kiinalaisille ja japanilaisille kauppiaille. Otan tässä tekstissä muuten sellaisen linjan, että noudatan suomalaista kirjoitusasua kaupungin nimissä ilman vietnamilaisten hieman vaikeaselkoisia kirjaimia. Harmillisesti niitä ei ilman lausumiskoulua osaa ääntää, jos senkään jälkeen. Kielestä kirjoitan varmasti vielä jossakin kohtaa erikseen päivityksen.
Sekä Huesta että Hoi Anista löytyy turistille selkeitä hienoja kohteita käytäväksi ja niissä turismi on kehittynyt jo melko korkealle tasolle. Halutessaan Hoi Anista löytää hienon resortin, josta illalla pääsee helposti upeasti valaistuun Hoi Anin vanhaan kaupunkiin taksilla. Voiko Da Nang siis kilpailla tällaisten houkutusten vierellä? Mielestäni voi ja ei voi.
Aloitetaan siitä, mitä Da Nang ei ole. Da Nang ei ole välttämättä paras kohde uima-altaalla löhöilyyn cocktail vierellä ja helppoon elämään turismiin tottuneessa kohteessa. Da Nangista löytyy kyllä muutama upean oloinen villa resort kaupungin laidalta rannalta ja lisää on tulossa. Todennäköisemmin resortissa yöpyvä saapuu silti Da Nangin uudelle kansainväliselle lentokentälle helposti, ottaa hotellikuljetuksen suoraan resortilleen perinteiseen vietnamilaiseen mekkoon pukeutuneen neidon ohjaamana ja näkee matkallaan kauniin Hoi Anin vanhan kaupungin, jossa veden päällä kelluvat värikkäät paperilyhdyt. Jos loman tarkoitus on nimenomaan vain rentoutua ja mahdollisesti sitten käydä kaupunkilomailemassa Saigonissa tai Hanoissa hieman, ei Da Nang välttämättä ole oikea kohde ja se on ihan hyvä juttu.
Eittämättä osa turisteista tulee tälle seudulle Hoi Anin ja Huen vedossa etsien ihanaa lomailua ja kaunista ja helppoa turismia. Vietnam kohdevalintana tosin ehkä rajaa kaikkein tutuimpaan ja turvallisimpaan tottuneet pois. Joissakin kaupungeissa voi olla vaikea löytää pitsaa lapselle, joka ei muuta suostu juuri nyt syömään, eikä kielitaito resorttien ja hotellien ulkopuolella aina ulotu yli sanojen "you buy something?" ja "taxi?". Vietnam on omanlaisensa vielä monessa kohtaa ja hyvä niin, koska tästä ollaan matkalla kohti vain sitä persoonatonta turismia, mitä muualla voi jo saada kalliimmalla. Tästä on jo viitteitä Hoi Anissa, jossa vuodenajasta riippuen joskus törmää useampaan turistiin kuin paikalliseen. Hoi Anin vanha kaupunki on kaunis ja upea, mutta samalla minulle ihan liian turistisen kaupallinen. Amerikkalais tyyppisen "kaupan kautta ulos" turismin sijaan kuitenkin se on jatkuvaa tyrkyttämistä perässä kävellen, huutelua perään ja vänkäämistä. Vanhan kaupungin ulkopuolellakin joku saattaa pyöräillä vieressäni pyytäen minua kauppaansa ja hotellin respan muuten tosi mukava täti veisi minut mielellään juuri tiettyyn räätäliliikkeeseen ostoksille.
 |
| Kujayhteisöt elävät elämäänsä sivussa kaupungin suuremmilta kaduilta. |
Miten Da Nang sitten kilpailee turismissa suositumpien ja niinpä kai myös edellä käyvien sisarustensa kanssa? Da Nang ei ensisijaisesti kilpailekaan vielä, koska se on kaupunki, jossa paikalliset elävät paikallisten elämää. Jutustellessamme taksikuskin kanssa sen kerran kun joku heistä englantia sattui hieman osaamaan, hän kysyi "jäätte tänne Da Nangiin kahdeksi viikoksi? Miksi?". Turistin oletetaan pyrähtävän pian taas matkaan ja siksi kaupungista puuttuu vielä monessa kohtaa monen muun paikan painostava oletus siitä, mitä turistit haluavat. Kyllä, taksit pysähtyvät kohdallesi ja tööttäävät täälläkin ja kyllä, jos eksyt joillekin kujille, sinua saatetaan osoittaa ja tuijottaa. Eräs vanhempi rouva tässä omalla kujallamme pesi astioita ja alkoi kovaan ääneen huutamaan lapsenlapselleen, että "Hong katso!". Kahvilasta kuitenkin myös huudetaan "Hello!" tai jos sinulla Joonaksen tapaan on päässäsi NFL lippalakki, jopa "Hello! Superbowl!". Lapset saattavat juosta perääsi kujalla vaatien iloisesti high fiveja. Vanhemmat herrat iltakävelyllään joen rannassa nyökkäävät ja tervehtivät. Perinteisiin vietnamilaisiin silkkisiin housupukuihin (Joonaksen mielestä pyjamaan) pukeutuneet vanhemmat rouvat taputtavat olkapäälle äidillisesti ostaessasi leipää. Paikalliset yrittävät auttaa sinua joka käänteessä, oli kyse sitten ruoan tilaamisesta tai oikean tien löytämisestä.
Älkää muuten tehkö meidän virhettämme ja vastatko "Where you from?" kysymykseen sanomalla "From Finland", koska vietnamin kielen Tin-Lanh (protestanttinen kirkko) on lähin sana, johon he tämän yhdistävät. Monta päivää meitä ohjeistettiin ja viitottiin kohti kirkkoa ohi kävellessämme. Maamme nimi lausutaan täällä ranskalaisittain, se ymmärretään paremmin. Vietnamissa kaikki on kiinni intonaatiosta ja lausumisesta, ei välttämättä siitä, meneekö asiayhteys nyt ollenkaan kohdalleen. Kujille kannattaa mielestäni käydä vähän eksymässä. Kujien kyläyhteisöt löytää kääntymällä päätieltä punaisen bannerin ja värikkäiden lippujen alta alkaville pienemmille teille, jotka haarautuvat sokkeloiksi ja umpikujiksi, joilta ei aina pääse pois kuin muutamasta kohdasta.
 |
| Tänne meidän oletettiin kaipaavan, kun puhuimme Suomesta. |
Da Nangista on hyvä tietää, että moni vietnamilainen pitää sitä houkuttelevampana kaupunkina kuin Hanoi tai Saigon eli HCMC. Tähän ovat syynä ranta, pienemmät saastemäärät ja silti kaupunkimainen olemus. Da Nang on nimenomaan kaupunki ja se tulee vain kasvamaan ja kiillottamaan kansikuvaansa seuraavan vuoden aikana. Da Nangissa pidetään kansainvälisiä ilotulituskilpailuja, tenniskisoja, sekä APECin kokous marraskuussa. Rantaan nousevatkin kovaa vauhtia Hiltonin ja Marriottin hotellit, jotka varmasti ovat uuden kiiltävät marraskuun kansainväliseen kokoukseen mennessä. Uusi kansainvälinen lentokenttä on vasta saatu paketista ja sieltä lennetään ympäri maailman. Olemme törmänneet useampaan uutiseen ja mainokseen, jotka kertovat uusista lentoreiteistä. Pian Da Nang alkaa tulla tutummaksi matkailijoille ja siihen valmistaudutaan rakennuttamalla lisää ja lisää hotelleja, hostelleja ja kaiken maailman majoitustiloja. Kun pienet high five-lapset vielä tuosta kasvavat, heillä on erilaiset mahdollisuudet kehittää kaupunkiaan kuin vanhemmillaan on ollut. Sen näkee jo epävirallisten Apple kauppojen riveistä tässä läheisellä tiellä.
 |
| APEC tulee, oletko valmis? |
Myös itse Da Nangilla kaupunkina on yksi asia, joka vetää turisteja ja paikallisia puoleensa: pitkä ranta. Ranta on aaltoinen lähestulkoon läpi vuoden ja niin nytkin, mutta hienoa hiekkarantaa on silti kilometrikaupalla Hoi Aniin asti. En tiedä missä lämpimässä maassa ranta ei lopulta määräisi kautta aikain kaupunkien kohtaloja. Nyt nämä rannat tarkoittavat, että ympäri pitkää rantatietä hotelleja ja ravintoloita ripotellaan toistensa viereen, vaikka vielä on tilaa ja monet ravintolat ovat lähinnä paikallisten suuria ulkokalaravintoloita, joissa paikalliset sedät juovat olutta ja istuvat pienillä sinisillä muovituoleilla. Rannasta ei voi ostaa Da Nang magneettia tai edes pyyhettä. Kiinalaisia turisteja tuodaan kuitenkin sinne bussikuljetuksin joka päivä. Pian ranta ja rantatie muuttuvat. Ehkä jos meitä länsituristeja saapuu ennenpitkää enemmän, ranta alkaa muistuttaa Da Nangin joen rannan baarikatua, jossa toinen toisensa jälkeen on länsimaisille suunnattuja baareja ja kynsisalonkeja ja välissä muutama paikallisempi paikka ja kahvila. Jo nyt muutama paikka toki panostaa ulkomaisiin asiakkaisiin.
 |
| Da Nangin ranta on usein tyrskyinen. |
 |
| Hiekkarantaa on kilometrikaupalla. |
Jos joku muu tarttuu tilaisuuteen ensin, ehkäpä uudet paikat suunnataan korealaisille, kuten Vincom kauppakeskus tuntui olevan brändätty ravintoloineen, kauppoineen ja teemaan sopivine asiakkaineen. Vincom oli ulkomaalaisten ostoskeskus ja elokuvateatterikin ihan samaa laatua kuin missä tahansa muuallakin. Vaikkapa eccon kenkiä voi sieltä ostaa ja lapsille löytyy oma maksullinen sisäleikkipaikkansa, joka näytti ihan hyvin toteutetulle. Suomea kovasti kaipaavalle turistille Vincom tarjoaa myös sisäluisteluradan, jossa jäälle pääsy olisi maksanut noin 120000 dongia (5 euroa). Emme lähteneet siihen hintaan tällä kertaa katkomaan koipiamme kesätamineissa, joten jäällä meni vain taidokkaita tyttöjä ja poikia Vietnamin lippuja heilutellen. Da Nangissa on myös suuri maailmanpyörä ja huvipuisto Asia Park, jossa emme käyneet, mutta poimimme taksissa esitteen. En nähnyt maailmanpyörän pyörivän, joten oletan, että puisto voi olla hiljainen juuri nyt. Kaikkien sen laitteiden mainostettiin olevan parhaan kymmenen samanlaisen laitteen joukossa Vietnamissa, mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa.
 |
| Vincom on länsimaisen oloinen kauppakeskus. |
 |
| Luistelua Vietnamin tyyliin. |
Da Nangilla ja sen rannalla on myös toki rantalomailua synkempi historia. Kiinalaisten tai amerikkalaisten rantana tunnettu ranta on se ensimmäinen, jonne amerikkalaiset joukot laskeutuivat Vietnamissa. Da Nang on suosittu muuttokohde eläköityville amerikkalaisille sotilaille ja eräässä kahvilassa näin mainosvalokyltin "We welcome American soldiers".
Tam's Pub kuppilassa (An Thượng 5) syödessä illalla paikan emäntä Tam mielellään kertoi oman näkemyksensä monestakin aiheeseen liittyvästä asiasta ja kertoo tarinoita ajalta Da Nangin ollessa amerikkalaisten tukikohta. Niin paljon on tapahtunut ja on niin monta näkökulmaa ja tragediaa, sekä nykyistä että mennyttä, että lienee mahdotonta edes nähdä asioita missään neutraalissa valossa ymmärtämättä niitä syvemmältä kuin nopealla visiitillä johonkin kaupunkiin on mahdollista. Da Nangissa on myös sotamuseo, jonne yritimme mennä, mutta vastaanotto oli sen tyylinen, että meillä olisi viisi minuuttia aikaa juosta museo läpi. Vietnamin valtion ylläpitämät museot voivat joskus olla kuin yksi henkilö tarinassa, oman tarinansa kertoja. Joonas on matkan aikana lukenut Penguin History of Modern Vietnam kirjan, jota myös suosittelemme lämpimästi Vietnamista muutenkin kuin matkakohteena kiinnostuneille. Rannan viereisellä vuorella, Son Tra eli Monkey Mountainilla, näkyvät edelleen amerikkalaisten jättämät tutka-asemat. Nykyään niistä osa on kai paikallisten käytössä. Muutamana päivänä viikossa Da Nangin yllä kuulee vieläkin lentävän hävittäjien. Tällöin voi hetken muistaa, että kujan vanhat miehet ovat nähneet nuoruudessaan asioita ja tehneet päätöksiä, joista miellä ei onneksi ole kokemusta.
 |
| Vanhoja valokuvia Tam's Pubin seinällä. |
 |
| Tamin pubin resident papukaija. |
Tutka-asemista eteenpäin vuoren rinteellä seisoo Da Nangin Lady Buddha (Chùa Linh Ứng - Bãi Bụt), joka näkyy myös illalla valaistuna Da Nangin rantaan. Vaikka maamerkki ja sen ympäröimät rakennukset ovat kohtuullisen uusia, paikassa oli hieno käydä. Suosittelen strategiaamme saapua auringon laskiessa noin puoli kuuden aikaan. Hieman tästä suunnitelmasta myöhästyimme, koska Grab-taksikuskimme oli unohtanut tankata ja teki siksi kiepin bensikselle, eikä meitä aluksi jotenkin meinannut löytää (ajoi siis kaksi kertaa ohitsemme kun huidoimme kuin hullut). Pääsimme kuitenkin juuri nappiaikaan ylös temppelille ja lopulta miekkonen odotti meitä ja saimme helposti siis taksin paluumatkalle.
Minusta nostaessaan nokkaansa jollekin nähtävyydelle koska se on uusi voisi miettiä, mitä meidän ajastamme oikein jälkipolville edes jää? Lasitalot katoavat ja jyrätäänkin. Mitä me rakennamme, mikä on sellaista, että sen katsotaan ansaitsevan jäädä vielä vuosisadoiksi? Kun temppelillä soi gongi, munkki toistaa mantraa ja kävelin pimeän valaistun pihan poikki, jossa eläinten päällä ratsastavat kivi-Buddhat reunustavat bonsaipuuutarhaa, tunsin olevani sadussa. Hetkenä minä tahansa eläimet ja Buddhat heräisivät henkiin ja lähtisivät vaeltelemaan pitkin temppelin maita. Maisema Da Nangin yli auringon laskiessa ja sitten kaupungin valojen sytyttyä oli itsessään matkan arvoinen. Niin tuntuivat ajattelevan paikallisetkin, jotka olivat skoottereineen ajaneet parkkipaikoille temppelin lähellä katselemaan laskevaa aurinkoa. Virtaviivaiset sammakot (ei mitkään kotoisat pyöreät rupikonnat) hyppivät ruoholla ja kurnuttivat ja auringonlaskun aikaan alkava sirkkain siritys täytti ilman.
 |
| Ratsastavat Buddhat ja bonsaipuutarha. |
 |
| Lady Buddha, joka näkyy rannalle asti. |
 |
| Portin takana voi katsella Da Nangin rantaviivaa. |
Temppeleitä, etenkin buddhalaisia sellaisia, on Da Nangissa joka lähtöön. Niistä erikoismaininnan antaisin Chùa Pháp Lâm (574 Ông Ích Khiêm) temppelille, jonka puutarhassa on myöskin uusia, mutta silti melko vaikuttavia ja iloisia Buddha-patsaita. Ne ovat sen verran erikoisia disco-haloineen, että siksikin ne oli hauska nähdä. Ulkona on paljon penkkejä, joille voi istahtaa lepäämään. Itse temppelin salissa on valtava kultainen Buddha. Eräänä päivänä kävelin sisään temppeliin juuri kun ainoa paikalla oleva munkki oli aloittamassa meditointinsa, mutta hän kutsui minut sisään hymyillen. Joonas oli käskenyt minut sisälle tekemään hengitysharjoitukseni, koska ujostelin mennä omine länsimaisine juttuineni heidän tielleen. Olen joskus vähän sellainen muiden puolesta mieleni pahoittaja. Kun kuitenkin olin saanut kutsun, menin sisään, otin itselleni nurkasta istumatyynyn ja istahdin sivuun mahdollisten muiden tieltä. Gongi alkoi soida tasaisin väliajoin, mutta ketään muuta ei saapunut. Vain minä ja yksi buddhalainen munkki, sekä pienet linnut, jotka gongin soidessa lensivät suuren Buddhan yläpuolelta ulos ja sitten takaisin ylös. Hengitysharjoituksen tehtyäni vaelsimme vielä suuren Buddhan taakse, jossa kaksi naista meditoi hiljaisuudessa suuren taulun edessä, johon on laitettu valokuvat ja niiden puuttuessa nimet vuonna 1975 sodan loppuvaiheessa kuolleista. Vietnamin sota ei ollut vain Amerikan ja Vietnamin välinen sota. Vaikka haavat eivät välttämättä päällepäin helposti näy, tällainen muistotaulu voi pysäyttää ja muistuttaa sodan ikävistä realiteeteista.
 |
| Erikoisempi Buddha patsas. |
 |
| Sisällä temppelissä opetuksen aikaan. |
 |
| Perinteisempi Buddha. |
Erään buddhalaisen temppelin löysimme sattumalta ihan asuinpaikkamme läheltä ja uskalsimme sisään, vaikka ovella istui teellä kolme munkkia. He toivottivatkin meidät tervetulleeksi lämpimästi ja kehottivat kiipeämään kolmanteen kerrokseen katsomaan temppeliä. Otimme kengät pois ja lähdimme kiipeämään. Puolimatkassa meidät ohitti munkkien peräämme lähettämä oranssiin munkin kaapuun pukeutunut pieni poika. Hän ei ollut varmaankaan paljon viittä vuotta vanhempi, mutta yritti kielimuurista huolimatta esitellä meille temppeliä ja iski gongia muutaman kerran näyttäen meille kuinka oikea hento ääni saadaan ilmoille. Ylhäällä meidät ohitti kumartaen myös neljäs aikuinen munkki. Laskeutuessamme portaita takaisin alas, pieni poika juoksi perässämme ja kumarsi meille vielä lähtiessämme. Molemmille heistä kumarsin toki kohteliaasti takaisin. Buddhalaisia munkkeja näki Da Nangissa myös jonkin verran kasvisravintoloissa syömässä ja skootterilla osa heistäkin huristeli ohi kaupungilla.
Pääsimme Da Nangissa nyt ensi kertaa tutustumaan hieman myös vielä vieraampaan paikalliseen uskontoon, joka tunnetaan nimellä Đạo Cao Đài eli Caodaismi. He uskovat pääjumalansa antaneen viestinsä moninaisille välikäsille, kuten muutama eri Buddha, Jeesus ja Konfutse. Samoin he palvovat todella erinäistä joukkoa muita legendoja ja henkilöitä, kuten Joan of Arc, Muhammed, Mooses, Louis Pasteur, Shakespeare, Lenin ja Victor Hugo. Sinänsä tässä uskonnossa on takana ihan ymmärrettävä ajatus, että pääjumala on antanut viestinsä eri hahmoille ja se on vääntynyt heidän vajavaisuutensa sekä kulttuurien vaikutuksesta vääristykeenksi uskoksi. Toisaalta kuitenkin he menevät aika pitkälle päätellessään kuinka eri reinkarnaatiot kuoleman jälkeen toimivat ja moni voisi sanoa, että tähän liittyy melkoinen määrä spekulaatiota. Joka tapauksessa, heidän temppelillään (kirkollaan? 63 Hải Phòng) Da Nangissa vieraillessamme he olivat hyvin ystävällisiä ja näyttivät taidetta, jossa nämä tärkeät henkilöt esiintyivät. Temppelillä naisilla ja miehillä on oma sisäänkäyntinsä ja heidät on erotettu eri puolille temppeliä. Jos tämä uskonto kuulostaakin hieman erikoiselta, sen piiriin kuuluu arviolta jopa kuusi miljoonaa ihmistä, jotka tosin kuuluvat uskonnon eri haaroihin. Heillä voisi siis tietyllä tapaa katsoa olevan maailmassa enemmän vaikutusta kuin vaikkapa meillä suomalaisilla.
 |
| Caodaismin symboliikkaa. |
Täydentääksemme sarjaa kävimme toki myös Da Nangin katolilaisella kirkolla (156 Trần Phú). Siellä meneillään sattui olemaan jumalanpalvelus perjantai iltana ja kirkko oli täysi. Hienolta kuulosti vietnamilainen virsi. Katolisella kirkolla on Vietnamin historiassa merkittävä paikkansa esimerkiksi kielen kirjoitusasun latinalaisessa asussa. Vietnamia on nimittäin kirjoitettu myös kiinalaisin merkein. Latinalaiset merkit olivat aluksi nimenomaan tapa ranskalaisille kirkonmiehille opettaa toisilleen vietnamin kieltä. Lahjakkaita miehiä heidän on täytynyt olla. Itse en heti vietnamia pystyisi kirjoittamaan millään tavalla, joka vielä olisi ymmärrettävää paikalliselle, jos sen takaisin lausuisin. Ehkäpä heitä ajoi eteenpäin se, että kielelle ei mitään vaihtoehtoja ollut ja viesti oli pakko saada perille. Joskus tulee mietittyä, kuinka paljon nykyinen tapamme elää ja olla saa meidät välillä olettamaan, että emme pysty, koska emme yritä. Olisiko meistä sujuviksi vietnamin puhujiksi ja kirjoittajiksi, jos oikein pistäisimme itsemme likoon?
 |
| Katolinen kirkko. |
 |
| Jumalanpalvelus meneillään perjantai iltana. |
Mietimme lähtiessämme Joonaksen kanssa, miten summaisimme parhaiten näkemyksemme Da Nangista. Kaupunki on vielä keskellä kehitystään ja siksi sillä ei ehkä ole niin selkeästi paljon annettavaa perusturistille. Da Nangissa on moderni lentokenttä, hyvät ostarit, leveät tiet, kiva tuulenvire ja ranta, jonka potentiaalia ei kuitenkaan ole täysin hyödynnetty. Joki tuo kivaa tunnelmaa ja muutama nähtävyys, kuten vuorella oleva temppeli on hieno. Koska kaikkialle on pitkä matka, Da Nang on kuitenkin aavistuksen verran vaikea kaupunki, jos vertaa vaikkapa Hanoihin, jossa expat yhteisö on kehittyneempi (täytyy kyllä mainita, että olemme liittyneet expat Facebook ryhmään ja se on aktiivinen). Kaupunki ei siis ole helposti lähestyttävä. Ei ole selkeitä alueita, joissa löytyisi samanlaisia asioita tai esimerkiksi normaalimpia ravintoloita ja baareja. Koska kehitys on vielä kesken, Da Nangissa on lähinnä joko ylihintaisia turisti- tai paikallisten ökypaikkoja tai sellaisia, joissa istutaan muovisilla lastentuoleilla kadulla. Välimuodot puuttuvat useassa kohtaa vielä. Huonoin puoli on joskus ihmisten ärsyttävä tai epähuomioonottava käyttäytyminen. Sellaiset asiat kuin kadulle niistäminen ja sylkeminen, yleinen sotkeminen ja välinpitämättömyys sekä välillä skootterilla lähes päälle peruuttaminen parkista lähtiessä. Kielitaidottomuus ja kojuilta hintojen puuttuminen tekevät myös välillä elämästä vaikeampaa. Välimatkoihin oma skootteri olisi auttanut huomattavasti. Nyt etäisyydet niistä omista jutuista mitä haluaisi lähelleen olivat aika pitkät.
Palatakseni siihen, miten Da Nang sitten voi kilpailla sisarustensa kanssa: Da Nang elää ja hengittää vietnamilaisten tahtiin. Joen rannassa on nytkin meneillään kirjamessut. Da Nang on muuttuva kaupunki maailmassa, jossa se ei ole vielä täysin löytänyt paikkaansa ja seuraavat vuodet ratkaisevat tuleeko siitä yksi maailman hienoimmista kaupungeista käydä ja elää vai vain kaoottinen kaupunki meren rannalla.
Kaupungin toivoisi kehittyvän kohti parempaa elämää juuri paikallisille, koska nuoret vietnamilaiset voivat kehittää ympäristöään tavalla, joka tuo kaupunkiin myös muita. Eilen illalla rannalle tuotiin pöytä, kaunis pöytäliina ja koko kattaus kynttilöineen. Vietnamilaiselle pariskunnalle oli järjestetty ruoka läheisestä ravintolasta ja he viettivät romanttista iltaa rannalla, useamman henkilön järjestäessä ruokatarjoilua. Monet samat toiveet ja asiat ovat tuttuja heillekin. Toisena päivänä nuori pariskunta poseerasi rannalla istuen, reppuselässä ja ranta-aallokossa kävellen kuvaajalle ja Marble Mountainilla (josta lisää erillisessä päivityksessä, koska paikka lienee Da Nangin hienoin kohde) vietnamilaiset ottivat ihan yhtä monta selfietä kuin länsimaisetkin turistit. Lähiristeyksessä oli mainos, jossa esitellään naista Oppo merkkisen iPhone kopionsa kanssa sanoin "
Oppo selfie kép". Hauska mainos, mutta google translatella käännettynä sivulla tosiaan puhutaan kuinka saat tällä kamerapuhelimella parhaat selfiet, groupiet ja kuvat perheestäsi. Eräässä ravintolassa henkilökunta oli niin kiinni paikallisessa lääkärisaippuasarjassa, että hyvä kun saivat ruoan laitettua ja tarjoiltua.
Da Nangista lähtiessämme puhuimme Joonaksen kanssa, miten lopulta Da Nang ei esimerkiksi ihmisten elintasossa (nimenomaan palkka paikallista hintatasoa vastaan) eroa suuresti vaikkapa joistain eteläisistä Euroopan maista. Jos skootterit poistaisi kadulta, olisi näkymä hyvinkin samanlainen. Kujan ihmiset elivät lopulta ihan hienoissa aidatuissa taloissa, katsoivat telkkaria ja tekstittelivät kännyköillään. Jos näitä katsoo kehityksen merkkinä niinkuin ehkä usein länsimaailman perspektiivistä temme, voisi yllättyä. Vietnam kehittyy kovaa vauhtia ja tuntuu, että Da Nang tällä hetkellä syleilee tätä muutosta ja lähtee siihen täysillä mukaan. Muutaman vuoden sisään voi olla, että jotkut turistit tekevät turistiseen Hoi Aniin mieluummin vain päivämatkan resortistaan Da Nangin laidalla. Da Nang on toivottavasti liian suuri ja elävä kaupunki ollakseen olemassa vain meitä turisteja varten ja on siis toivoa, että se saavuttaa turistisuudessaan paljon pienemmän asteen kuin sisaruksensa.
 |
| Da Nangissa kohtaavat monet eri maailmat. |
 |
| Rauhaisa joenrantabulevardi. |
 |
| Ho Chi Minhiä muistetaan ympäri kaupungin etenkin koulujen ja virastojen seinillä. |
Linkit muihin Da Nangin kirjoituksiin:
